torstai 22. kesäkuuta 2017

OSA 1 Kaiken alku





Miranda Collins kasvoi varakkaassa perheessä. Hänen äitinsä oli erittäin tunnettu vaatesuunnittelija ja Mirandasta oli tarkoitus tulla äitinsä yrityksen perijätär. Hänellä oli kuitenkin omat haaveensa ja tarkoituksena oli myös toteuttaa ne. Mirandan ilta muuttui eräänä iltana kun oli hänen äitinsä uuden malliston julkaisemistilaisuus

.
Amalia oli yksi Collinsien yrityksen työntekijöistä, mutta hän oli myös Mirandan rakkain ystävä.


-Jos jotakin hyvää tässä on niin se että saat tehtyä hiuksistani aina niin kauniit, Miranda hymähti.
-Älä vielä imartele kultaseni, meikkikin on vielä tekemättä, Amalia naureskeli ja siinä samassa ovi avautui.



-        Äiti, Miranda huokaisi hiljaa

-        Joko alkaa olla valmista, vieraita on saapunut jo paljon. Lehdistöäkin, sanoi Mirandan äiti Helena totinen ilme kasvoillaan.

-        Älä huoli Miranda on valmis tuossa tuokiossa, Amalia rauhoitteli Helenaa, joka poistui paikalta sanomatta mitään kasvoillaan normaaliakin vakavampi ilme.


- Et ole ilmeisesti kertonut vielä äidillesi, että et aio ruveta yrityksenne toimitusjohtajaksi, Amalia sanoi epäröiden.

  - Kerron kyllä kun tulee sopiva hetki. Äidillä on ollut nyt stressiä uuden malliston kanssa ja tämän illan järjestämisen kanssa. En halua mitään draamaa juuri nyt, vastasi Miranda. Hän kuitenkin tiesi, että pian hänen täytyisi kertoa aikeistaan lähteä lääkärin uralle uuteen kaupunkiin.




Koko Collinsien perhe seisoivat punaisella matolla, suuren ihmisjoukon edessä. Miranda yritti hymyillä, kun Helena piti puhetta uudesta läpimurto vaatemallistostaan. Miranda ei haluaisi jatkaa yrityksessä äitinsä seuraajana vaikka tapahtuisi mitä. Hän halusi elää omaa unelmaansa. 








-        Onnea rouva Collins uudesta mallistostanne, voisin ennen haastattelua ottaa pari kuvaa tyttärestänne, jos se vain sopii, ehdotti mies toimittaja katsoen Helenaa kysyvästi.

-        Totta kai se sopii, Helena sanoi päättäväisenä. Miranda nyökkäsi epäröiden. Hän ei olisi jaksanut olla kuvattavana juuri nyt. Toimittaja siirtyi valmistelemaan kuvauspaikkaa ja Helena loi tyttäreensä toruvan katseen.
  -   Se toimittaja on Vogue lehdestä, joten voit olla vähän innostuneempi.





Ajattelin tästä kansikuvaa ensi numeroon, toimittaja selitti innoissaan Mirandan poseeratessa kameralle.


-        Okei, vastasi Miranda lyhyesti. Toimittaja näytti hämmentyneeltä kun Miranda ei pomppinutkaan riemusta päästessään niin hienon lehden kanteen. Kuvat saatiin otettua ja toimittaja oli tyytyväinen lopputulokseen. Kuvien jälkeen toimittaja haastatteli Helenaa ja Mirandaa.















- Miranda sinä olet siis perheenne yrityksen jatkaja. Onko sinulla jo suunnitelmia yrityksen tulevaisuutta ajatellen, toimittaja kysyi.
- Kyllä hän on, oli Helena jo aloittamassa mutta Miranda keskeytti äitinsä.
- Arvostan todella sitä mitä äitini on yrityksen eteen tehnyt, mutta olen hakenut lääkäriksi ja se on unelmani, Miranda sai sanotuksi ja oli siitä itsekin yllättynyt. Helena katsoi tytärtään järkyttyneenä.
-  Mitä sanoit, hän kysyi kääntyessään kohti Mirandaa.

-Niin äiti. En halua tätä yritystä, Miranda sanoi nyt jo vähän itsevarmemmin.






        Älä kuuntele häntä, hän on nuori ja ei tarkoita mitä sanoo, Helena huusi ja lähti tyttärensä perään. Toimittaja saisi varmasti kirjoitettua mielenkiintoisen artikkelin lehteensä, kunhan ensin toipuisi hämmennyksestä. 


-

Takahuoneessa käyty kiivas keskustelu ei tuottanut yhteisymmärrystä. Miranda oli ollut oikeassa. Hänen äitinsä ei voinut hyväksyä hänen päätöstään lähteä lääkärin uralle sen sijaan, että hän olisi perinyt yrityksen.
Amalia saapui paikalle kuultuaan Mirandan ja Helenan riitelyn. Helena poistui paikalta vihaisena, mutta sanomatta enää mitään. Amalia arvasi mistä riidassa oli kyse ja halasi ystäväänsä.
-        Olen sinusta ylpeä. Älä kuitenkaan unohda minua kun lähdet toteuttamaan unelmiasi.

-        Tulee ikävä, olet paras ystäväni, Miranda sanoi ja rutisti Amaliaa vielä tiukemmin. Se ilta oli Mirandan yksi huonoimpia, mutta se muutti kaiken.